Fyysinen työ tuo vaihtelua ja liikunnallisuutta päivään. Uusi ympäristö myös muuttaa ryhmän dynamiikkaa positiivisella tavalla: Luokassa hiljaisempi ja vetäytyvämpi lapsi saattaa puutarhatöissä loistaa. Lapset keskittyvät käsillä olevaan ulkona usein syvemmin, kunhan työtä ja tekemistä riittää jokaiselle.

Elämyksistä syntyvät tunteet ja muistijäljet kestävät pitkään. Rapistuva, hylätty talo ja sen villi puutarha voivat herättää niin pelkoa, uteliaisuutta kuin hämmästystäkin. Alun perin tuntematon paikka muuttuu omaksi ja eläväksi, kun siitä saa toiminnan myötä sekä tietoa että kokemuksia.

Tässä mallissa taide on toiminnan kehys ja sydän. Osallistujat pääsevät omakohtaisesti tutustumaan ympäristö- ja yhteisötaiteen muotoihin ja työskentelytapoihin. Tunnelmallinen, ajan patinaa henkivä ympäristö antaa inspiraatiota myös omaan tekemiseen.

Lähiympäristöön liittyvä päätöksenteko näkyy konkreettisesti: Miksi paikka on hylätty ja mitä siitä seuraa? Kenen vastuulla lähiympäristön kunto on ja miten siihen voi itse vaikuttaa? Ryhmän kanssa voi myös seurata kohteesta käytävää keskustelua ja tutustua erilaisiin kansalaisvaikuttamisen keinoihin.

Puutarhataiteen tekeminen tarjoaa runsaasti ensi käden tietoa ja kokemuksia luonnontieteestä. Tutuiksi tulevat perinteikkäät hyötypuutarhakasvit, niiden viljely ja hoito sekä puutarhan vuodenkierto. Luonnon valtaamat kohteet antavat hienon kehyksen myös ihmisen ja ympäristön välisen suhteen käsittelyyn.

Hylättyjen kohteiden menneet vaiheet herättävät usein kiinnostusta sekä lapsissa, kasvattajissa että kotijoukoissa. Yhteisen muistelun ja tarinoiden myötä lapset tutustuvat oman lähiympäristönsä kulttuuriperintöön henkilökohtaisella tavalla. Esille nousevat myös suojeluun ja säilyttämiseen liittyvät kysymykset.

Vaikuttava, omakohtaisesti koettu paikka ja oman työn tulokset halutaan usein jakaa lähipiirinkin kanssa. Kesän aikana on mainio tilaisuus myös sukulaisten ja ystävien tulla tutustumaan lasten istutuksiin ja taideteoksiin.