Retkellä yhteiseen perintöön //
MITÄ OPITAAN?

”Se, mikä nuoria kiinnosti, oli Annikki, joka oli lapsena siellä ollu ja kokenu. Minäkin kun menin tuphan, niin oli pieni piiri Annikin ympärillä ja hän siinä kertomassa.”
– Aini Magga, Vuotson saamelaisyhdistys

Valitse näkökulmasi

Sukupolvien välinen luonteva yhteys on nykypäivänä usein kadoksissa, varsinkin suuremmissa kaupungeissa. Muuttoliikkeen ja uusien elinkeinojen sekä elämänrytmin myötä eri-ikäisillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia kokea ympäristöään yhdessä.

Tässä mallissa eri sukupolvet kohtaavat retkeilyn parissa ja jakavat samalla tiettyyn paikkaan liittyviä kokemuksia ja muistoja.

1. Ympäristökasvatus

Ihminen ja hänen toimintaympäristönsä muodostavat tiiviin kokonaisuuden. Sukupolvien kohdatessa ympäristössä tapahtuneet muutokset sekä niiden syyt ja seuraukset hahmottuvat konkreettisesti niin lapsille kuin aikuisillekin.

2. Historia

Kun omakohtaisia kokemuksia välitetään seuraaville sukupolville, ollaan historiallisen tiedon ytimessä. Ihmisen kokoiset, tuttua ympäristöä koskettavat muistot ja kokemukset tuovat historian lähelle ja tekevät sen todeksi. Yksittäisten ihmiskohtaloiden kautta päästään käsiksi myös laajempaan historialliseen kuvaan.

3. Sukupolvikasvatus

Mallin avulla eri-ikäiset kohtaavat toisenlaisessa elämänvaiheessa eläviä. Yhteisen tekemisen myötä molemminpuolinen kunnioitus ja ymmärrys saa tilaa kasvaa, samoin käsitys sukupolvien jatkumosta. Dialogin ja kertomusten kautta tutustakin paikasta voi löytyä uusia ulottuvuuksia ja aiemmin huomaamattomat yksityiskohdat muuttua eläviksi.

Kävellessä muistaa, retkeillessä oppii

Antti Karisto, professori, Helsingin yliopisto, sosiaaligerontologia

Moderni yhteiskuntamme on liiaksi ”ikäsegregoitunut”. Tämä tarkoittaa sitä, että eri sukupolviin kuuluvilla on omat kuvionsa ja eri-ikäiset elävät aika lailla omissa maailmoissaan.

Näiden maailmojen soisi kohtaavan, sukupolvien välisen kanssakäymisen lisääntyvän. Onkin alettu puhua sukupolvien välisestä oppimisesta sekä sukupolviälykkyydestä tai -ymmärryksestä (generational intelligence).

Voimme oppia paljon jopa itsestämmekin, kunhan vain maltamme asettautua eri-ikäisten asemaan ja kunhan kiinnostumme toisiin sukupolviin kuuluvien elämäntarinoista.

Vuotson saamelaisyhdistyksen (Vuohčču Sámiid Searvi) järjestämät perinneretket ovat erinomainen esimerkki siitä, kuinka sukupolviymmärrystä voidaan käytännössä lisätä. Käveltäessä yhteisölle tärkeisiin paikkoihin kauan sitten mieliin painuneet muistot palautuvat ihmeen elävinä.

Yhdessä retkeillen ja rupatellen nuoret saavat tuntumaa paikkoihin, jotka ovat olleet merkityksellisiä heidän vanhemmilleen ja isovanhemmilleen. Niistä voi tulla merkityksellisiä myös nuorille itselleen.

Kaikki paikkoihin latautuvat muistot eivät tietenkään ole kauniita, mutta myös tuskallisten muistojen työstäminen yhdessä on lohdullista ja puhdistavaa.

TOTEUTA OPS:ia

Yhteisen perinneretken voi hyvin integroida myös osaksi koulutyötä. Malli on suunniteltu sopimaan vuonna 2016 voimaan tuleviin opetussuunnitelmiin ja se toteuttaa mm. sukupolvien välisen dialogin sekä historian ja ympäristöopin opiskeluun liittyviä tavoitteita:

14.2 Laaja-alainen osaaminen vuosiluokilla 3-6

”Oppilaita ohjataan tuntemaan ja arvostamaan sosiaalisia, kulttuurisia, uskonnollisia, katsomuksellisia ja kielellisiä juuriaan sekä pohtimaan oman taustansa merkitystä ja paikkaansa sukupolvien ketjussa.”

 

14.4.8 Historian oppiaine, tavoitteet ja sisältöalueet vuosiluokilla 4-6

”Historian opiskelu on hyvä aloittaa […] oppilaan suvun tai lähiyhteisön menneisyyden avulla. Keskeisissä sisältöalueissa kiinnitetään huomio oman perheen, paikkakunnan ja lähialueen historiaan.”

”… tavoitteena on auttaa oppilasta tunnistamaan muutoksia oman perheen tai yhteisön historiassa sekä ymmärtämään, miten samat muutokset ovat voineet tarkoittaa eri asioita eri ihmisille.”

 

14.4.5 Ympäristöopin oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvät tavoitteet vuosiluokalla 3-6

”Oppimisympäristöjä ja työtapoja valitessa otetaan huomioon toiminnallisuus, kokemuksellisuus, elämyksellisyys, draaman ja tarinoiden käyttö […]

 […] käytetään [..] monipuolisesti lähiluontoa ja rakennettua ympäristöä, erilaisia yhteisöjä ja vuorovaikutustilanteita, […] sekä paikallisia mahdollisuuksia kuten yhteistyötä luontokoulujen, museoiden, yritysten, kansalaisjärjestöjen, luonto- ja tiedekeskusten kanssa.

Valitse osio