Jottemme unohtaisi
”Idea oli, että yhistetään se paikka, yhistetään ihmisiä, yhistetään sukupolvia. Otetaan ne muistamisen tavat, että kerrotaan, joikataan, jaetaan.”
— Päivi Magga, Vuotson saamelaisyhdistys
Ajatus yhteisretkistä saamelaissukujen tärkeille paikoille lennähti ilmoille Vuotson saamelaisseurassa 90-luvun lopulla. Vanhempi polvi ei enää niin helposti päässyt kulkemaan kauemmas eivätkä nuoret aina tunteneet paikkojen kaikkia merkityksiä. Miksei siis lähdettäisi liikkeelle yhdessä?
Purnumukka, Kuttura, Mutenia, Vuomaselkä… Päivi Magga, Ulla Aikio-Puoskari ja muut seuran aktiivit huomasivat osuneensa hyvään saumaan. Lähes vuosittaisille retkille osallistuttiin läheltä ja kaukaa, pikkulapsista isovanhempiin. Kohteita, sukulaisia ja tutustuttavaa löytyi laajalta alueelta.
Kun retkiä myöhemmin alettiin toteuttaa Euroopan kulttuuriympäristöpäivien aikaan, tuli mukaan myös yhteistyökumppaneita, tärkeimpänä näistä Urho Kekkosen kansallispuiston Koilliskairan (nyk. Tankavaaran) luontokeskus.
Kohteiden valinnassa huomioitiin myös yhteisön historian merkittävät tapahtumat. Yli-Luiron rajusta partisaani-iskusta Ylitalon ja Uulalan taloihin tuli elokuussa 2013 kuluneeksi 70 vuotta. Oli paikallaan lähteä tiettömien taipaleiden taakse kunnioittamaan tapauksen muistoa ja kuulemaan aikalaisia koko porukan voimin.
Tiettömille taipaleille
Yli-Luiron asuinpaikat sijaitsivat jo aikanaan kaukana yleisistä teistä, syvällä Sompion erämaassa. Luonteva yhteistyökumppani retkelle löytyikin Sompioseura ry:stä. Yhdessä jaettiin vastuut sekä ennen kaikkea suunniteltiin kulkemiset melko vaativalle reitille. Tarvittavaa talkoovoimaa saatiin omalta kylältä.
Retkeä varten varattiin koko päivä. Bussi toi osallistujat niin pitkälle kuin tietä riitti. Viimeinen etappi Lokan tekojärveä pitkin ja Luirojokea ylös taitettiin veneillä. Lopulta rantauduttiin Uulalan pihapiiriin.
Ohjelmassa oli muisteluksia, puheita, joikua sekä seppeleenlasku Ylitalon raunioille. Monikymmenpäinen yleisö kuunteli hiirenhiljaa, kun iskusta eloonjäänyt, tuolloin 6-vuotias Annikki Peltovuoma kertoi tapahtumista omakohtaiset kokemuksensa.
Vapaamuotoista yhdessäoloa ja menneitten muistelua jatkettiin Uulalan pirtissä. Retkeläisille tarjoiltiin herkullinen porokeitto, pihalla loimusivat nuotiotulet, näppärät kädet solmivat hajuheinälettejä jutustelun sekä kuulumistenvaihdon lomassa. Illan tullen pakattiin koko konkkaronkka veneisiin ja lähdettiin kotimatkalle.
Voimaa yhdessäolosta
Vuotson saamelaisyhdistyksen perinneretket ovat saaneet runsaasti kiitosta. Kantavana periaatteena on, että kaikki halukkaat pääsevät mukaan, oli kyseessä sitten liikuntarajoitteinen vanhus tai sylilapsi. Kuljetukset sekä mahdollinen majoitus järjestetään osallistujien mukaan.
Seuraavaa kohdetta aletaan kylällä yleensä kysellä ja ehdotella miltei heti, kun edellisestä reissusta on palattu. Itse kohteiden valinta palvelee ensisijaisesti yhteisön tarpeita ja toiveita: Mitä halutaan pitkästä aikaa nähdä tai mikä koetaan tärkeäksi muistaa ja välittää eteenpäin.
Partisaani-iskun julkinen muistojuhla koettiin yhteisön kannalta erittäin tärkeäksi, sillä tapauksesta ei aiemmin ollut sopinut puhua suoraan. Perinneretki toi tapauksen yhteisen muistamisen piiriin, näkyväksi myös nuoremmalle polvelle. Muistitieto siirtyi retkellä luontevasti eteenpäin yhteisen kulkemisen, tarinoinnin ja seurustelun lomassa.
