Valitse näkökulmasi
Erilaiset, eri aikakausia ja tekniikoita edustavat veistokset ja muistomerkit tarjoavat laajan paletin tutustuttavaa kuvataiteen opetukseen. Niiden koko ja konkretia tekevät lähestymisen helpoksi myös pienemmille. Pahvi sävykkäänä ja edullisena materiaalina luo matalan kynnyksen reliefitekniikan hahmottamiseen.
Oman paikkakunnan menneisyys, tapahtumat, elinkeinot ja ihmiskohtalot tulevat veistosten ja muistomerkkien kautta näkyvästi esiin. Lähestymistavat voivat vaihdella tutkivasta tunnelmoivaan.
Malli tekee lähiympäristöä tutuksi ja auttaa hahmottamaan sen osatekijöitä ja merkityksiä. Tunneside yhteiseen tilaan ja julkisiin taideteoksiin saa mahdollisuuden kehittyä. Itse työpajassa ja sen materiaalivalinnoissa kestävän kehityksen teemoilla on tärkeä sija.
Veistosten ja muistomerkkien kautta päästään paikallistason lisäksi käsiksi myös laajempiin historiallisiin kehityskulkuihin.
PatsasKatsastus rohkaisee tutustumaan omaan ympäristöön ja paikallishistoriaan
Kaisa Kettunen, johtaja / Annantalo
PatsasKatsastus-työpaja yhdistää sana- ja kuvataiteen historiaan ja ympäristöoppiin monilukutaitoa edistävällä tavalla. Työpajan rakenne on väljä ja yksinkertainen, eli se on sovellettavissa eri paikkakunnille, luokka-asteille ja oppiaineisiin helposti.
Pajan ensimmäinen osa on tutustumista paikallisiin veistoksiin tai muistomerkkeihin ja sitä kautta myös omaan asuinympäristöön ja sen historiaan. Silloin kannattaa olla yhteydessä oman paikkakunnan museoihin tai paikallisiin taiteilijoihin tai yhdistyksiin. Monilla museoilla on julkisiin taideteoksiin liittyvää tietoa, tehtäviä ja materiaaleja, joita voi löytyä joko henkilökunnan kautta tai sähköisenä netistä.
Oppilaiden kotoa, sukulaisilta tai naapureilta saattaa myös löytyä omakohtaisia kokemuksia ja muistoja, jotka liittyvät veistokseen, muistomerkkiin tai sen aiheeseen. Pieni haastattelutehtävä saattaisi jopa kartuttaa kotiseututietoutta ja elävöittää veistoksen tarinaa entisestään.
Pajan rakenteessa otetaan huomioon sekin, että omalla lähiseudulla ei mahdollisesti ole muistomerkkejä ollenkaan. Silloinkin on mahdollista hyödyntää myös verkossa olevia toisten paikkakuntien teoksia ja niihin liittyviä verkkomateriaaleja. Molemmissa tapauksissa tehtävänanto työpajan seuraavaan vaiheeseen on sama: Millaisen patsaan haluaisin paikkakunnalleni?
Oman veistoksen toteutukseen ohjataan pahvireliefitekniikkaa ja kierrätysmateriaaleja käyttäen, mutta toki muutkin materiaalit ja toteutustavat ovat mahdollisia. Jos kyse on ehdotuksesta oman paikkakunnan uudeksi patsaaksi, olisi mukava myös kuulla ja nähdä lasten ehdotuksia teoksen sijoituspaikaksi, mittakaavaksi ja toteutusmateriaaliksi! Ehkäpä joku ehdotuksista olisi jopa mahdollista toteuttaa oikeasti?
Sanataiteen yhdistäminen veistoksiin on mainio ajatus. Sanoilla voidaan herättää henkiin niin olemassa olevat veistokset ja niiden tarinat kuin lasten omat suunnitelmatkin. Oodi tai runo patsaalle voi olla myös oma itsenäinen teoksensa oman kotipaikkakunnan erityislaadulle.
Myös lasten teosten kokoaminen yhteen ja esiin näyttävällä tavalla on hyvä idea. Julkisista taideteoksista syntyy yleensä aina vilkasta keskustelua, koska ne sijoittuvat yhteiseen tilaan ja kuvastavat historian tapahtumia ja aikansa arvoja.
Erilaiset esteettiset näkemykset nousevat yleensä aina myös esiin. Siihen keskusteluun on hyvä saada mukaan myös lasten ääntä. PatsasKatsastuksessa tämä ääni kiteytyy kuviksi ja sanoiksi siitä, mikä oppilaiden mielestä on omassa ympäristössä ja kotipaikkakunnalla tärkeää eli patsaan arvoista.
