Valitse näkökulmasi
Opetus ja toiminta aidossa esihistoriallisessa tai historiallisessa kohteessa tekee historian konkreettiseksi. Kohde on elävä näyteikkuna sekä omaan aikaansa että myöhempiin aikakausiin ja niiden tuomaan muutokseen. Myös historiallisia lähteitä ja niiden käyttöä on mahdollisuus pohtia.
Miksi ja miten vaalitaan yhteistä ympäristöä ja menneisyyden jälkiä maisemassa? Kuinka ihmisen luomat rakenteet ja luonnon mekanismit nivoutuvat yhteen? Kohteen ja sen ympäristön siistinä pitäminen on myös käytännön ympäristöteko.
Aivan lähistöltä saattaa löytyä kohteita, jotka ovat sekä lapsille että aikuisille tuntemattomia. Adoptiosuhteen avulla kotinurkkien menneet vaiheet tulevat esiin koko yhteisölle ja syventävät suhdetta omaan kotiseutuun.
Muinaisjäännösten ja historiallisten kohteiden hoitoon liittyy paljon käsillä tekemistä. Saha tai maalisuti käteen ja hommiin! Kun työn jakaa sopiviin paloihin, ei kukaan rasitu liikaa ja samalla pääsee kokeilemaan erilaisia välineitä ja työkaluja.
Adoptiokohteen hoitokeikan voi ottaa myös liikunnan kannalta. Lähellä sijaitsevalle kohteelle ryhmä kävelee tai pyöräilee helposti. Jos ohjelmassa on lisäksi ulkotöitä tai -leikkejä, kaikki saavat liikuntaa kuin huomaamattaan.
Adoptoi monumentti! – Historia eläväksi ja omakohtaiseksi
Hanna Forssell, vastaava museolehtori, Suomen kansallismuseo
Luokkahuoneesta ulos lähteminen, syventyminen ja osallistuminen ovat oppimisessa tätä päivää. Monialaisen oppimisen keinot juurtuvat osaksi tekemistä Adoptoi monumentti -tyyppisessä toiminnassa. Kuten opettaja Sami Jaakkola toteaa, se on myös helppoa ja hauskaa.
Muinaisjäännös, museoesine tai historiallinen rakennus on sitä kiehtovampi ja jännittävämpi, mitä enemmän sen taustoihin ja tarinoihin pääsee kiinni. Tässä museohenkilökunnan, koulun ja muun paikallisyhteisön yhteen hiileen puhaltaminen kantaa hedelmää. Pronssikautisen hautaröykkiön hoitaminen tuo myös suurten kysymysten äärelle: keitä me olemme ja mistä oikein tulemme?
Ehkä teemaa voisi käsitellä myös äidinkielen, uskonnon tai kuvataiteen näkökulmista. Tällaisessa toimintaan perustuvassa hankkeessa on mahdollisuus luoda myös hedelmällisiä ja yksilöllisiä kohtaamisia historian ja ympäristön kanssa. Historian oppiminen ei sulje mielikuvitusta ja luovuutta pois vaan antaa sille uutta virtaa.
Tärkeä tunne siitä, että saa olla mukana säilyttämässä mennyttä, antaa näkökulmaa kulttuuriympäristöön ja omaan paikkaansa sen osana. Lielahden koulun oppilaat tulevat takuulla muistamaan aina ”oman” pronssikautisen hautaröykkiönsä. Sen, joka oli rakennettu paikalle joskus 3000 vuotta sitten, ja joka heidän työnsä ansiosta säilyy nyt ja tulevaisuuteenkin. Koskaan ei voi aliarvioida konkreettisen ja kosketeltavan rakennuksen tai monumentin aikakone-efektiä. Vau, tämähän on ihan oikeasti tosi vanha!
