Kasvattajan kannalta Meidän pihan muodonmuutos on pienimuotoinen, mutta monipuolinen malli, joka mahdollistaa oman lähiympäristön tutkimisen ja sen elävöittämisen vähäisilläkin resursseilla. Malli on kevyt toteuttaa eikä vaadi laajaa yhteistyökumppaniverkostoa tai erityisiä rakenteita.
Tärkeää on lasten aktiivisuus ja osallisuus, heidän ajatuksensa oman ympäristön kehittämisestä sekä ideoiden jalostus todeksi. Toteutus voi parhaimmillaan koskettaa koko ryhmää tai yhteisöä. Kannattaa huomioida myös työskentelyn dokumentointi sekä arviointi, joiden avulla väliaikaiset ratkaisut saavat laajempaa merkitystä.
Malli toimii erityisesti alakouluikäisten kanssa. Mittakaavaa voi laajentaa lasten iän ja kokemusmaailman mukaan: Pienemmät tarvitsevat enemmän kasvattajan ohjausta, yläkoululaisten kanssa taas voi valita suuremman kohteen omaa pihaa etäämmältä. Pääasia, että kohde on jokin läheiseksi koettu paikka, jossa vietetään paljon aikaa.
Isokylässä Henna epäili aluksi, että paikkojen valinta ja muutosten ideointi olisi ollut kolmasluokkalaisille vaikeaa. Lapset lähtivät kuitenkin heti täysillä mukaan ja heidän innostuksensa tarttui myös koulutovereihin. Opettajat seurasivat tyytyväisinä, kuinka isommatkin lapset heittäytyivät innolla mukaan leikkimään.
Rohkaiskaa lapsia osallisuuteen!
Merike Kesler, erityisasiantuntija, Kehittämiskeskus Opinkirjo
Osallistuminen on tärkeää jo lapsena, eikä sen muotojen ja tapojen tarvitse olla ihmeellisiä – kuten hyvin voidaan huomata Meidän pihan muodonmuutoksessa. Tärkeimmät asiat arjessa ovat juuri näitä pieniä tapahtumia.
Osallisuuteen harjaannuttava toiminta on sellaista, jossa oppilas voi löytää ja hyödyntää omia vahvuuksia, osallistua rakentavaan vuorovaikutukseen sekä vaikuttaa itselleen tärkeäksi koettuihin asioihin. Meidän pihan muodonmuutoksessa toteutuvat lähes kaikki nämä elementit.
Oppilaiden kanssa käydyistä palautekeskustelusta huomaa myös, etteivät kokemuksia kertynyt ainoastaan omista vahvuuksista ja omasta toimimisesta. Lapset myös pohtivat yhteisöä laajemmin ja miettivät, mitä he voisivat tehdä toisin tai paremmin huomioiden kaikki koululaiset.
Tärkeimmät kansallistoiminnan ja osallisuuden väylät löytyvät lapsen omasta arjesta ja lähiympäristöstä. Tämän mallin kautta huomaa hyvin, että lapset ovat usein aikuisia aktiivisempia ympäristön käyttäjiä ja tutkijoita. Heidän asiantuntijuuttaan tulisikin käyttää paljon paremmin hyödyksi.
Jatkossa lapset voisivat tuoda myös päättäjien tietoisuuteen asioita, joita aikuiset eivät voi havaita omasta toimintaympäristöstään käsin. Aikuisten on luotettava lasten osaamiseen, juuri kuten opettaja tässä esimerkissä on toiminut. Seuraava askel voisi olla koko koulun pop-up-päivä, jossa mukana ovat myös vanhemmat ja koko kylän väki!
