Elämää pihalle
Isokylän koulu Ylistarossa on 36 oppilaan kyläkoulu, jossa opetus tapahtuu pääasiassa yhdysluokissa. Kerran viikossa opettaja Henna Malila sai kuitenkin viettää yhden tunnin pelkästään kolmosten kanssa. Näille tunneille Henna keksi monesti jotain erityistä, kaikenlaisia hauskoja kokeiluja niin opettajalle kuin oppilaillekin.
Seinäjoen kaupungin kulttuurikasvatuksen vuotuisteema Elävät kuvat houkutti Hennan ideoimaan jonkinlaista muodonmuutosta ja sen valokuvaamista. Samoihin aikoihin hän törmäsi Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailuun, joka kannusti lapsia ja nuoria tuomaan esiin näkymättömiä paikkoja lähiympäristössään.
Oman koulunpihan tutkiminen, muuttaminen ja muutoksen dokumentoiminen voisikin olla kiehtova yhdistelmä! Henna laittoi ajatukset muhimaan kesän ajaksi ja päätti tarttua toimeen heti syksyllä koulujen alettua.
Visioita ja varustelua
”Etsikää pihalta kohta, joka on teille outo tai jossa ette useinkaan leiki. Valitkaa paikka, joka puhuttelee teitä ja keksikää, miten muuttaisitte sitä elävämmäksi tai kivemmaksi.”
Näin kuului Hennan tehtävänanto aurinkoisena syyspäivänä joitakin kuukausia myöhemmin. Kolmoset saisivat toteuttaa muutokset aivan itse ja valokuvata kohteet sekä ennen että jälkeen muutostoimien. Oppilaat, kaikkiaan neljä poikaa, syöksyivät saman tien tutkimaan pihan nurkkia ja rakennuksia.
Tuota pikaa oli kukin lapsista oli löytänyt itselleen sopivan paikan: Arsia kiehtoi pikkukoulurakennuksen kivijalan salaperäinen kolo, Juho valitsi kuusien suojaaman nurkan, Samuelin paikka oli koulun eteläreunan aurinkoinen kenttä ja Kouta päätti kehitellä pienelle hiekkakuopalle jotain jännittävää.
Mitä kaikkea voisikaan keksiä! Ideat lentelivät, kun Henna ja pojat tuumailivat yhdessä mahdollisuuksia. Lopulta toteutettaviksi valikoitui parhaimmisto: Kivijalan kolo sopi erinomaisesti Aarrejahtiin, kuusikkoon tulisi Terveyskioski, kentällä olisi tilaa Autoradalle ja hiekkakuoppa voisi olla Jurassic Park -dinopuisto.
Etukäteen oli päätetty, että juttu pidettäisiin yksinkertaisena ja tarvikkeet haalittaisiin kasaan ilman suuria rahasummia. Suurin osa tavaroista tuotaisiin kotoa, loput lainattaisiin koululta. Muodonmuutos olisi porukan yhteinen salaisuus, ja varsinaisena tapahtumapäivänä yllätettäisiin sitten koko koulu!
Pop-uppia kerrakseen
Eräänä aamupäivänä muiden ahkeroidessa luokkahuoneissa pojat kantoivat varusteet pihalle ja ryhtyivät rakennuspuuhiin. Edessä oli yllättävän paljon tehtävää, sillä kaikki pisteet oli myös testattava ennen niiden avaamista suurelle yleisölle.
Vihdoin kaikki oli valmista, ja Henna kävi kutsumassa muun koulun väen paikalle. Yllätys onnistui täydellisesti! Pian eri tapahtumapaikat olivat täyttyneet innokkaista osallistujista – isoista ja pienistä. Autot kaahasivat, dinot mellastivat, kioskin tarjoomukset hupenivat vauhdilla ja kätketty aarrekin löytyi.
”Asiakkaiden” palattua luokkiinsa, Henna ja pojat purkivat tapahtumapisteet. Kaikilla oli ollut hauskaa ja pihan muodonmuutos arvioitiin menestykseksi. Seuraavien viikkojen aikana porukka kävi vielä tarkemmin läpi päivän risut ja ruusut, viimeisteli dokumentoinnin ja lähetti kilpailuvideon Kulttuuriympäristön tekijät –kilpailuun.
Joulun alla jännittynyt odotus päättyi iloisiin tunnelmiin: Isokylän koulun kolmoset olivat saaneet kilpailussa kunniamaininnan! Raati kiitteli sympaattista projektia, joka toi hienosti esiin oppilaiden omat ideat ja näkökulmat. Erityishuomiota sai tapahtuman yhteisöllisyys ja lasten ehdoilla tapahtunut toteutus. Isokylä saattoi syystäkin olla ylpeä hyvin tehdystä työstä.
