Valitse näkökulmasi
Julkinen tila ei synny tyhjästä. Mallin kautta on helppo antaa alkusysäys oman lähiympäristön kriittiseen tarkasteluun. Osallistumalla oman ympäristön ajankohtaisiin projekteihin ja yhteisten alueiden hoitoon, lapsille syntyy käsitys julkisen tilan rakentumisesta, muutoksesta ja omista vaikutusmahdollisuuksista.
Syvällisen tutkiskelun myötä kotiseudun tutut kohteet näyttäytyvät uudessa valossa. Sukellus kohteen menneisyyteen ja taustavaikuttimiin sekä -vaikuttajiin tekee paikallishistoriaa eläväksi ja luo paikoille henkilökohtaisia merkityksiä.
Julkiset taideteokset ovat mitä parhainta taidekasvatuksen kenttää. Voitte uppoutua valitsemanne kohteen materiaaleihin, taidehistoriaan, tekniikkaan tai maisemallisiin ja arkkitehtonisiin kysymyksiin.
Inspiroiva kohde saa runoratsun laukkaamaan, vaikka kyse ei olisikaan hevosista. Tekstien tyylikirjossa vain mielikuvitus on rajana:
“Yllättäen näin valoa. Minut oltiin pystytetty ystävieni viereen. Olin aika ylpeä itsestäni, koska olin muisto Sirkus Sariolasta. Olin ollut pystyssä monia vuosikymmeniä ja yllättäen joku alkoi hakata minua takaapäin. Mutta koska olin patsas en nähnyt taakseni. Tämä toistui monta kertaa ja minulta katkottiin jalkoja ja häntiä. Minut korjattiin ja rikottiin. Oli niitä mukaviakin lapsia, mutta mikään leikki ei kestä ikuisesti.
Eräänä päivänä lapsiporukka tuli. Luulin heidän rikkovan minua. He alkoivatkin tutkia meitä. Kuulin heidän puhuvan meidän korjaustyöstä. Ehkä parhaat päivämme eivät olekaan loppu. Toivottavasti kuuntelitte minua, nimittäin en jaksa kertoa tätä tarinaa uudelleen. Loppu.” – Sirkushevosten tarina, Tuomo 5b
Tiedotus tarjoaa paljon uutta opittavaa niin yksin kuin ryhmässä. Samalla voi tehdä toimintaa näkyväksi ympäröivälle yhteisölle. Keravalla oppilaat tuottivat tekstejä yhteiseen yleisöblogiin ja tekivät hevosista kuvaa ja ääntä yhdistävän aamunavauksen, joka lähetettiin kaikkiin kaupungin kouluihin.
Keskiössä ilmiöpohjainen oppiminen ja tekeminen
Riikka Haapalainen, lehtori, Aalto-yliopisto, taidekasvatuksen koulutusohjelma
Keravalaisen sirkusmuistomerkin ratsuviisikko laukkasi aikoinaan kansalaiskeräyksen siivittämänä kaupunkikuvaan – ja samalla eri-ikäisten kaupunkilaisten muistoihin ja sydämiin. Kovassa kiipeily- ja ratsastuskäytössä patsaat lopulta kuluivat ja kolhiintuivat. Sairastuneille sirkushevosille valittiin korjauskummeiksi alakoulun viides luokka.
Käytännön ohjaama hanke opetti osallistujilleen luovaa ongelmaratkaisua. Viidesluokkalaisille se tarjosi esimerkiksi blogitekstien kautta mahdollisuuden tulla kuulluiksi perinteisesti aikuisten määrittelemissä julkisen tilan ja taiteen diskursseissa. Lisäksi se opetti materiaalien, mittasuhteiden, muotojen sekä historian tuntemusta tavalla, johon on vaikea yltää pelkällä oman luokkahuoneen sisällä tapahtuvalla työskentelyllä.
Hanke kertoo myös museoiden uudenlaisesta yleisösuhteesta, jossa yleisöjä ei nähdä vain valmiin museotiedon, näyttelyn tai pedagogisen ohjelman vastaanottajina, vaan aktiivisesti toimintaan ja sisältötyöhön osallistuvina toimijoina. Se hyödynsi mielenkiintoisesti sen jo olemassa olevaa vahvuutta: kaupunkilaisten omakohtaista suhdetta muistomerkkiin.
Yleisöryhmäajatteluakin hanke uudisti: se yhdisti luontevasti sellaisia ryhmiä, jotka eivät ehkä muutoin arjessaan kohtaisi. Hankkeen edetessä ei pohdittu vain sirkushevosten konservointia. Esiin nousi laajempia kysymyksiä julkisen taiteen roolista ja arvosta, kaupunkitilasta ja ympäristöstä, museoiden merkityksestä ja erilaisista materiaaleista.
