Keravalaisen Sirkusmuistomerkin viisi hevospatsasta olivat aikojen saatossa päätyneet kehnoon kuntoon. Kun koitti taideteoksen kunnostuksen aika, hyppäsivät Keravan Keskuskoulun viidesluokkalaiset mukaan Sirkushevoset sairastaa -hankkeeseen. Luvassa oli ihka oikeaa työtä leikkihevosten parissa.
Hevoskummit haussa
”Oli tosi mukavaa, ja museon kautta tavattiin kivoja tyyppejä. Erityisesti vitosella me oltiin tosi innostuneita, kun oli näitä vähän erilaisia opetustapoja.”
– Anni Rusi, Samu Suuronen ja Roosa Vollakka 5-6B
“Public art learning empowers young people to make and care for their own places, and in turn invest in their communities with pride and a sense of identity.”
– forecastpublicart.com
Eräänä aamuna Keravan keskuskoulun 5. luokan opettajan Hanna-Maria Antikaisen sähköpostissa odotti mielenkiintoinen tarjous: Keravan taidemuseo etsi rapistumaan päässeen Sirkusmuistomerkin korjaushankkeeseen innokasta kummiluokkaa.
Hanna-Marian luokka oli aiemmin koonnut pienen oppilastyönäyttelyn taidemuseolle. Tämä oli kuitenkin jotain suurempaa. Luokka voisi osallistua Sirkushevosten kunnostuksen kaikkiin vaiheisiin. Sitoutumisen vastineeksi pääsisi sukeltamaan museotyön ytimeen!
Työtä tehtäisiin yhdessä alusta asti. Lasten osallisuus istuikin hyvin koulun kasvatusideologiaan. Myös museon tarjoamat työpajat ja tutustumiskäynnit eri kohteisiin houkuttelivat. Nyt lyötäisiin monta kärpästä yhdellä iskulla!
Hanna-Maria tiesi vitosensa aktiivisiksi ja innokkaiksi. Lisäksi Sirkusmuistomerkin iloisesti laukkaavat hevoset olivat lapsille jo tuttuja koulumatkan varrelta. Hanna-Maria toimi nopeasti ja se kannatti – Keskuskoulun 5B valittiin Sirkushevosten kummiluokaksi.
Porukka kasaan
Sirkushevoset sairastaa -hanke lähti liikkeelle museolehtori Laura Kauppisen ideasta korjauttaa surulliseen kuntoon päätynyt veistos uudella, avoimella tavalla. Normaalisti teos olisi korjattu piilossa yleisöltä, nyt mukaan haluttiin kaikki keravalaiset.
Yhteistyöhön liittyi Metropolia AMK:n konservoinninlinja, jolle aktiiviset ja yhteisölliset hankkeet lähialueella sopivat hyvin. Lehtori Heikki Häyhän tavoitteena oli myös laajentaa opiskelijoiden käsitystä kulttuuriperinnöstä Kun Museovirastolta vielä saatiin avustus hankkeelle, saatettiin mukaan ottaa myös kummiluokka.
Hanna-Marian vitosilla oli jo hallussa työskentelyssä tarvittava kirjoitustaito sekä omatoimisuus. Yläkouluun siirtyminenkään ei katkaisisi yhteistyötä alkuunsa. Lisäksi lapset liikkuivat jo kaupungilla itsenäisesti ja laajensivat reviiriään jatkuvasti. Sekä museossa että koulussa haluttiinkin antaa heille myönteisiä kokemuksia yhteisestä kaupunkitilasta ja sen kunnossa pitämisestä.
Kysymyksiä riitti: Miten hevoset oli paras kunnostaa? Milloin urakka saataisiin valmiiksi? Korjausaikataulu tiedettiin epämääräisseksi jo alussa eikä kellään olisi valmiita vastauksia kysymyksiin. Hommiin lähdettiinkin yhdessä tutkien ja selvitellen, keskuskoululaiset samalla viivalla muiden kanssa.
Täyttä laukkaa kaupungilla!
Luokan ohjelman ideana oli, että lapset otetaan mukaan kaikkeen tekemiseen. Ainoastaan varsinainen konservointityö piti jättää ammattilaisille. Lapset pääsivätkin kokemaan prosessin koko kaaren vauriokartoituksesta viimeistelytöiden seuraamiseen.
Eteen tuli myös jaksoja, jolloin kunnostustöitä ei syystä tai toisesta voitu edistää millään osa-alueella. Näitä hetkiä varten Laura oli kerännyt luokalle kiinnostavan paletin erityisohjelmaa. Puolentoista vuoden aikana järjestettiin mm. esitelmiä ja työpajoja ja toteutettiin näyttely museon ikkunagalleriaan.
Kummiluokka osallistui tiedotukseen kirjoittamalla blogitekstejä hevosista, työvaiheista, retkistä ja tunnelmista. Hanke huipentui kesäiseen paljastustilaisuuteen, jossa entiseen loistoonsa palautetut Sirkushevoset pääsivät jälleen omalle paikalleen kävelykadun kaunistukseksi.
Valitse osio
Innostuitko? Valitse jokin mallin kahdeksasta osiosta alla. Poimi parhaat vinkit, katso käytännön toteutuksen yksityiskohdat ja syvenny pedagogiikkaan.